Eläintieteilijä - ammatti, työnkuva ja työnhaku

Eläintieteilijä on biologi, joka erikoistuu eläinlajien — nisäkkäiden, lintujen, hyönteisten, kalojen, matelijoiden — biologiaan, ekologiaan ja käyttäytymiseen. Työ jakautuu kenttään, laboratorioon ja kirjoituspöydälle: maastossa kerätään aineistoa, laboratoriossa analysoidaan näytteitä ja työpisteellä kirjoitetaan tutkimusartikkelit, lausunnot ja raportit.

Lyhyesti

Eläintieteilijä tekee tutkimusta yliopistolla, Luonnonvarakeskus Lukessa, Suomen ympäristökeskuksessa (Syke) tai yrityskonsulttina. Tehtävät vaihtelevat lajin biologian perustutkimuksesta lajistoseurantoihin, ympäristövaikutusten arviointeihin ja luonnonsuojelusuunnitteluun. Pohjakoulutus on biologian tai ympäristötieteiden maisterin tutkinto, ja tutkijatehtävissä tohtorintutkinto on usein välttämätön. Englanti on työkielenä yhtä tärkeä kuin suomi. Maastokausi (tyypillisesti touko–elokuu) muokkaa työvuotta vahvasti.

Mitä työ sisältää?

Tyypillinen tutkijavuosi alkaa rahoitushakemuksilla ja tutkimussuunnittelulla. Maastokaudella aineistoa kerätään: pesintäseurannat (linnut), pyydysten avulla tehtävät seurannat (jyrsijät), DNA-näytteet (lajintunnistusta varten), kuuntelukokeet (lepakot) ja näytteenotot (vesihyönteiset). Aineisto analysoidaan tilasto-ohjelmistoilla (R, Python), ja tulokset julkaistaan kansainvälisissä vertaisarvioiduissa julkaisuissa (Journal of Animal Ecology, Functional Ecology).

Sovelletussa tutkimuksessa tehdään ympäristövaikutusten arviointeja (YVA), Natura 2000 -alueiden lausuntoja ja lajisuojelusuunnitelmia. Konsulttipuolella työ rytmittyy projekteihin: voimalaitos- ja tienrakennushankkeiden lajistoselvitykset, asiakaskommunikaatio ja työpajat sidosryhmien kanssa. Yliopistolla työhön kuuluu opetusta, ohjausta (gradut, väitöskirjat) ja hallintotyötä.

tutkimussuunnittelu, hakemukset, aineistonkeruu maastosta ja laboratoriosta
aineiston tilastollinen analyysi ja tieteellinen raportointi
lausunnot, ympäristövaikutusten arviointi ja sidosryhmäyhteistyö
opetus, ohjaus ja kongressiesitykset (akateemiset tehtävät)

Kenelle työ sopii?

Työ sopii sinulle, jos pidät yhtä paljon aamuvarhain alkavista havainnointiretkistä kuin pitkien tilastoaineistojen analysoinnista. Itsenäisyys, sietokyky epäonnistumisille (rahoitus, kokeen kaatuminen) ja kyky kommunikoida tieteellisistä asioista yleisölle ovat keskeisiä. Akateeminen ura on epävarma — määräaikaisia projekti- ja postdoc-pestejä on usein, ja vakinaista työtä on usein vaikea saada ennen uran vakiintumista.

Osaaminen, koulutus ja luvat

Vähimmäisvaatimus on biologin maisterintutkinto erikoistumisalanaan eläintiede tai ekologia. Tutkijatehtävissä tohtorintutkinto on lähes pakollinen. Tilastollinen osaaminen (R, Bayesilainen mallinnus, GLMM, GIS-analyysit) on käytännössä peruspalikkaa. Lajituntemus tietyissä ryhmissä (esim. kovakuoriaiset, kahlaajat) tai menetelmäosaaminen (DNA-baarikoodaus, biotelemetria) erottaa tutkijat. Englanti on välttämätön, ruotsi auttaa erityisesti hallinnollisissa tehtävissä.

Työympäristöt

Yliopistot (Helsinki, Turku, Jyväskylä, Itä-Suomi, Oulu), Luonnonvarakeskus Luke ja Suomen ympäristökeskus Syke ovat suurimmat työllistäjät. Konsulttipuolella isoja toimijoita ovat FCG, Sweco ja Ramboll. Aluehallintoviraston eläinlääkintähuollon ja ELY-keskusten lajiasiantuntijatehtäviä on pieni määrä. Toimisto, laboratorio ja maastokausi vuorottelevat. Tutkijaurat ovat usein kansainvälisiä — postdoc-vuosi ulkomailla on yleinen polku.

Miten osaaminen kannattaa sanoittaa hakemuksessa?

Mainitse erikoistumisalueesi (esim. populaatioekologia, nisäkkäiden käyttäytyminen, hyönteisbiologia), menetelmäosaamisesi (R, GIS, kenttämenetelmät), kansainväliset julkaisut ja konferenssiesitykset. Tutkimuksen rahoitushistoria (Suomen Akatemia, Koneen säätiö, Maj ja Tor Nesslingin säätiö) on arvokasta tietoa. Sovellettujen tehtävien hakijalle on tärkeää näyttää sidosryhmäyhteistyön kokemusta, lausuntojen kirjoitusta ja yleistajuista viestintää.

Palkka ja työehdot

Yliopistossa palkkaus seuraa YPJ:tä: tohtorikoulutettava 2 700–3 500 euroa, postdoc 3 600–4 500 euroa, yliopistonlehtori 4 700–6 200 euroa, professori 6 500–9 500 euroa. Lukessa ja Sykessä TUHO-järjestelmän mukainen palkkaus, tasolla 3 200–5 500 euroa kuukaudessa. Konsulttipuolella aloittelevan biologin palkka on 2 800–3 600 euroa, kokeneella konsultilla 4 500–6 000 euroa. Maastokausityö on usein epäsäännöllistä, ja matka- ja päivärahat ovat tärkeä osa kokonaisansioita.

Mitä seuraavaksi kannattaa tehdä?

Aloita maisteriopintojen aikana harjoittelusta tutkimusryhmässä — gradun aihe ja kontaktit ratkaisevat usein tutkijauran avauksen. Jatko-opiskelun rahoitus haetaan yleensä aineenmukaisilta säätiöiltä tai yliopiston tohtoriohjelmasta. Konsulttipuolelle pääsy onnistuu maisterilla ja muutamalla relevantilla projektilla. Avoimia tehtäviä kannattaa selata yliopistojen rekrytointisivuilta sekä työnhaun tietopankista.

Usein kysytyt kysymykset

Mitä eroa on eläintieteilijällä ja eläinlääkärillä?

Eläintieteilijä on tutkija, joka tutkii eläinlajien biologiaa, ekologiaa ja käyttäytymistä. Eläinlääkäri on kliininen ammattilainen, joka diagnosoi ja hoitaa sairauksia. Tutkimuksessa nämä alat voivat kohdata (esim. zoonoosit, eläintautien biologia), mutta peruspolut ovat täysin erilaiset.

Vaaditaanko tohtorintutkinto?

Yliopiston tutkijatehtävissä lähes aina kyllä. Konsulttitehtäviin riittää maisteritutkinto, mutta erikoistuminen tai aiemmat tieteelliset julkaisut auttavat. Hallinnollisissa lajiasiantuntijatehtävissä (ELY, ympäristöministeriö) maisterintutkinto on yleensä riittävä.

Miten paljon työ sisältää maastotyötä?

Riippuu erikoistumisesta. Lintututkijalla maastokausi voi viedä huhti–elokuun, vesihyönteistutkijalla touko–syyskuun. Toiset tutkijat työskentelevät pelkästään aineistolla ja laboratoriossa. Käytännössä noin 20–40 % vuoden työajasta on maastoa, loput analyysiä ja kirjoittamista.

Kuinka kilpailtuja ovat virkapaikat?

Vakinaiset yliopistovirat ovat erittäin kilpailtuja, ja niihin pääsee yleensä vasta useiden postdoc-vuosien jälkeen. Lukessa ja Sykessä on tarjolla projektityötä määräaikaisesti, ja vakituisia tutkijatehtäviä avautuu harvoin. Konsulttipuolella tarjontaa on enemmän.

Mitä kannattaa kysyä tohtorikoulutuspaikkaa hakiessa?

Selvitä rahoituksen kesto ja jatkomahdollisuudet, ohjaajan tutkimusryhmän koko, julkaisuvolyymi, kansainvälinen yhteistyö, kenttätyön rahoitus, ja se, voitko vaikuttaa tutkimuskysymykseesi.