Ajoneuvoasentaja - ammatti, työnkuva ja työnhaku
Ajoneuvoasentaja huoltaa, tutkii ja korjaa ajoneuvojen mekaanisia, sähköisiä ja elektronisia järjestelmiä. Lue koulutuksesta, sähköautojen turvallisuudesta, ilmastointilaitteiden pätevyyksistä, palkasta ja työehdoista.
Ajoneuvoasentaja selvittää, miksi ajoneuvo ei toimi oikein, tekee tarvittavat huollot ja korjaukset sekä varmistaa, että työ on tehty turvallisesti ja ohjeiden mukaan. Työ ei ole enää pelkkää mekaanisten osien vaihtamista. Uusissa ajoneuvoissa moottori, jarrut, ohjaus, turvajärjestelmät, lämmönhallinta ja mukavuustoiminnot ovat tiiviisti yhteydessä sähköisiin ohjainlaitteisiin ja ohjelmistoihin.
Siksi hyvä asentaja osaa sekä käyttää työkaluja että etsiä vian syytä järjestelmällisesti.
Lyhyesti
- Tavallinen koulutusreitti on ajoneuvoalan perustutkinto, ei vanha nimitys autoalan perustutkinto. Opetushallituksen nykyisessä rakenteessa ajoneuvotekniikan osaamisalan tutkintonimikkeitä ovat muun muassa automekaanikko, diagnoosimekaanikko ja hyötyajoneuvomekaanikko.
- Sähkö- ja hybridiajoneuvojen parissa työskentely ei tarkoita yhtä yleistä "sähköautopätevyyttä". Sähköturvallisuuslaki asettaa sähköajoneuvon voimajärjestelmän sähkötöille nimenomaisen perehtymis- tai perehdytysvaatimuksen.
- Ajoneuvon ilmastointilaitteen kylmäainepiiriin tehtävissä töissä on erillisiä Tukesin henkilöpätevyysvaatimuksia. Vuonna 2026 käytössä ovat tehtävän ja kylmäaineen mukaan esimerkiksi M1 A-, M2 A-, M3 A- ja M4 A -asentajapätevyyksien toimintaoikeudet.
- B-, C- tai CE-ajokortti ei ole ajoneuvoasentajan ammattinimikkeen yleinen kelpoisuusehto. Oikea ajo-oikeus tarvitaan silloin, kun työntekijä ajaa kyseisen luokan ajoneuvoa esimerkiksi siirrossa tai koeajossa.
- Tavallisessa auto- ja konekorjaamossa työehtojen keskeinen sopimus on Autoalan kaupan ja korjaamotoiminnan TES. Kuljetusyritysten huoltokorjaamoilla voi olla eri TES.
Mitä ajoneuvoasentaja tekee?
Työ alkaa usein vikakuvauksesta tai huoltotarpeesta. Asiakas voi kertoa esimerkiksi kolinasta, varoitusvalosta tai käynnistysongelmasta. Toisinaan vika löytyy nopeasti. Toisinaan vikakoodi kertoo vain, missä järjestelmässä poikkeama havaittiin, eikä vielä sitä, mikä osa on oikeasti viallinen.
Tavallisia työtehtäviä ovat esimerkiksi:
- määräaikaishuollot sekä nesteiden, suodattimien ja kuluvien osien vaihdot
- jarrujen, alustan, ohjauksen ja voimansiirron tutkiminen ja korjaaminen
- moottorin ja päästöjen hallintajärjestelmien vianhaku
- akun, latausjärjestelmän ja muun pienjännitesähköjärjestelmän tutkiminen
- sähköisten ohjainlaitteiden vikadiagnostiikka ja mittaukset
- sähkö- ja hybridiajoneuvojen turvalliset huolto- ja korjaustoimet oman koulutuksen ja työohjeiden rajoissa
- renkaiden, pyöränkulmien tai muiden alustaan liittyvien töiden tekeminen työpaikan palveluvalikoiman mukaan
- korjauksen dokumentointi sekä käytettyjen osien ja työajan kirjaaminen
- tehtävän mukaan ajoneuvon siirtäminen tai koeajo.
Kaikki asentajat eivät tee kaikkea. Merkkikorjaamossa työ voi rajautua tiettyihin automalleihin ja valmistajan menetelmiin. Pienessä monimerkkikorjaamossa yhden asentajan työnkuva voi olla paljon laajempi. Raskaan kaluston korjaamossa korostuvat kuorma-autojen, linja-autojen, perävaunujen, paineilmajarrujen ja muiden hyötyajoneuvojärjestelmien tuntemus.
Vianhaku on eri asia kuin osan vaihtaminen
Ajoneuvon korjaaminen on parhaimmillaan syyn selvittämistä. Ennen osan vaihtamista asentajan pitäisi pystyä perustelemaan, miksi juuri se osa tai järjestelmä aiheuttaa oireen.
Vianhaussa voidaan käyttää esimerkiksi:
- ajoneuvon omaa diagnostiikkaa ja vikakoodeja
- valmistajan tai korjaamojärjestelmän teknisiä ohjeita
- yleismittaria ja muita sähköisiä mittalaitteita
- oskilloskooppia vaativammassa signaalien tutkimisessa
- paine-, lämpötila- ja mekaanisia mittauksia
- koeajoa, jos se voidaan tehdä turvallisesti ja kuljettajalla on tarvittava ajo-oikeus.
Työ vaatii siksi lukutaitoa myös teknisessä mielessä. Kytkentäkaavio, huoltotiedote tai mittausarvo pitää osata yhdistää auton todelliseen oireeseen.
Koulutusreitit
Ajoneuvoalan perustutkinto on tavallinen lähtökohta. Opetushallituksen vuonna 2022 käyttöön ottamassa tutkintorakenteessa ajoneuvotekniikan osaamisalaan kuuluvat automekaanikon, diagnoosimekaanikon, hyötyajoneuvomekaanikon ja pienkonemekaanikon tutkintonimikkeet.
Perustutkinnon uudistuksessa lisättiin muun muassa sähköajoneuvoihin liittyvää turvallisuusosaamista ja diagnostiikkaa. Tämä kuvaa hyvin alan muutosta: mekaanista osaamista tarvitaan edelleen, mutta sen rinnalle on tullut enemmän sähkötekniikkaa, elektroniikkaa ja järjestelmien välistä vianhakua.
Osaamista voi myöhemmin syventää työssä, tutkinnon osilla, ammatti- tai erikoisammattitutkinnolla sekä valmistajien ja maahantuojien koulutuksilla. Koulutus ei kuitenkaan korvaa tehtäväkohtaista perehdytystä. Korjaamon pitää huolehtia siitä, että työntekijä tuntee juuri siinä työssä käytetyt menetelmät ja vaarat.
Sähkö- ja hybridiajoneuvot: mitä laki oikeasti edellyttää?
Sähköajoneuvojen kohdalla on helppo käyttää liian epätarkkaa ilmaisua, kuten "sähköautopätevyys". Suomessa sääntely on tarkempi.
Sähköturvallisuuslain 56 §😒sä säädetään poikkeuksesta yleisiin sähkötyön tekemisen edellytyksiin tieliikennekäyttöön soveltuvan sähköajoneuvon voimajärjestelmän sähkötöissä. Työtä voi tehdä, kun henkilö on riittävästi perehtynyt tai perehdytetty kyseisen ajoneuvomallin sähköjärjestelmään ja sähkön vaaroihin.
Tämä on tärkeä ero kahteen suuntaan:
- tavallista ajoneuvoasentajaa ei pidä automaattisesti kuvata S1-, S2- tai S3-sähköpätevyyttä tarvitsevaksi sähköalan urakoitsijaksi
- suurjännitejärjestelmään ei myöskään pidä ryhtyä pelkällä yleisellä asentajakokemuksella, jos työntekijällä ei ole lain edellyttämää riittävää mallikohtaista ja vaaroja koskevaa osaamista.
Käytännön työmenettelyt tulevat lisäksi työnantajan riskien arvioinnista, valmistajan korjausohjeista, käytettävistä työvälineistä ja siitä, mitä sähköjärjestelmän osaa käsitellään.
Ilmastointilaitteen kylmäainetyöt ovat oma pätevyysalueensa
Ajoneuvon ilmastointijärjestelmän huoltoa ei pidä niputtaa yhdeksi epämääräiseksi "kylmäainekortiksi". Tukes jakaa toimintaoikeudet työn laajuuden ja kylmäaineen mukaan.
Vuonna 2026 ajoneuvojen ilmastointilaitteiden pätevyysjärjestelmässä ovat esimerkiksi:
- M1 A: F-kaasuja tai hiilivetyjä käyttävien järjestelmien huolto, kunnossapito, korjaaminen, vuototarkastus ja talteenotto asentajana
- M2 A: rajatummat huoltolaitteella tehtävät työt, vuototarkastus ja talteenotto
- M3 A: hiilidioksidia käyttävien järjestelmien vastaavat asentajatyöt
- M4 A: F-kaasun talteenotto.
Tarkka oikeus riippuu siitä, mitä kylmäainetta järjestelmä käyttää ja mitä sille tehdään. Tukesin sivulta pitää siksi tarkistaa pätevyys ennen kylmäainepiiriin puuttumista. Vanhojen pätevyyksien siirtymäsäännöt tekevät vuoden 2026 tilanteesta erityisen tärkeän tarkistaa ajantasaisesta lähteestä.
Ajokortti: työnantajan vaatimus ja ajo-oikeus ovat eri asioita
Moni korjaamo edellyttää ajokorttia, koska ajoneuvoja siirretään ja koeajetaan. Se ei kuitenkaan tee B-ajokortista ajoneuvoasentajan ammattinimikkeen yleistä lakisääteistä kelpoisuusehtoa.
Jos tehtävä sisältää ajamista, kuljettajalla pitää olla ajoneuvoon sopiva ajo-oikeus. Henkilöautojen koeajoissa tämä tarkoittaa tavallisesti B-luokkaa. Raskaan kaluston tehtävässä tarvittava luokka riippuu ajoneuvosta. C- tai CE-korttia ei siksi pidä merkitä kaikkien raskaan kaluston asentajien automaattiseksi ammattivaatimukseksi, vaan työn todellisen ajotarpeen mukaan.
Työympäristö ja työn kuormitus
Työtä tehdään yleensä korjaamossa. Osa raskaan kaluston tai liikkuvan huollon tehtävistä tehdään asiakkaan luona tai tien päällä.
Työ sisältää seisomista, kumartumista ja työskentelyä nostimella olevan ajoneuvon ympärillä. Joissakin tehtävissä käsitellään raskaita osia, mutta nostimia ja muita apuvälineitä kuuluu käyttää kuormituksen ja tapaturmariskin vähentämiseksi. Työssä kohdataan myös kuumia pintoja, pyöriviä osia, paineistettuja järjestelmiä, kemikaaleja sekä sähköisiä vaaroja.
Tarkkuus on tärkeää. Esimerkiksi jarruihin, ohjaukseen tai pyöränkiinnitykseen liittyvä virhe voi vaikuttaa suoraan liikenneturvallisuuteen.
Työnantajan tavalliset odotukset
Työpaikkailmoituksessa voidaan vaatia tai arvostaa esimerkiksi:
- ajoneuvoalan tutkintoa tai vastaavaa käytännön osaamista
- kokemusta tietyistä automerkeistä tai hyötyajoneuvoista
- vianhaun ja diagnostiikan osaamista
- voimassa olevaa ajokorttia, jos tehtävään kuuluu ajamista
- valmistajan koulutuksia
- sähkö- ja hybridiajoneuvojen turvallista työskentelyosaamista
- Tukesin ilmastointilaitepätevyyttä, jos työ sisältää sen toimintaoikeuteen kuuluvia kylmäainetöitä
- kykyä lukea teknisiä ohjeita myös englanniksi.
Nämä eivät ole sama asia kuin koko ammattia koskevat lakisääteiset kelpoisuusehdot. Työpaikan tehtävä ratkaisee, mitä osaamista juuri siinä korjaamossa tarvitaan.
Miten osaaminen kannattaa sanoittaa hakemuksessa?
Kerro ensiksi, mitä oikeasti osaat tehdä. Esimerkiksi:
- "Teen itsenäisesti määräaikaishuollot, jarrutyöt ja alustan korjaukset."
- "Olen tehnyt järjestelmällistä sähkövikojen vianhakua ja käyttänyt merkkikohtaista diagnostiikkaa."
- "Olen työskennellyt kaksi vuotta kuorma-autojen paineilma- ja jarrujärjestelmien parissa."
- "Minulla on voimassa oleva Tukesin ajoneuvoilmastoinnin asentajapätevyys [täsmällinen luokka]."
- "Olen saanut valmistajan koulutuksen [ajoneuvomalli/järjestelmä] suurjännitejärjestelmän turvalliseen huoltoon."
Jos mainitset diagnostiikkajärjestelmän tai muun ohjelmiston, kerro myös, mitä olet sillä tehnyt. Pelkkä ohjelmiston nimi ei vielä osoita vianhakutaitoa.
Palkka
Vuoden 2024 palkkarakennetilaston vertailuryhmässä 7231 Moottoriajoneuvojen asentajat ja korjaajat kokonaisansioiden P10 oli 2 386 €/kk, mediaani 3 236 €/kk ja P90 4 517 €/kk.
Luvut kuvaavat laajaa ammattiryhmää. Ne eivät ole yksittäisen ajoneuvoasentajan palkkalupaus eivätkä kerro suoraan esimerkiksi henkilöautokorjaamon, hyötyajoneuvokorjaamon ja erikoistuneen diagnoosityön välisiä eroja. Kokonaisansioon voivat vaikuttaa työtehtävä, osaaminen, työaika sekä työpaikalla käytettävä palkkausjärjestelmä.
Työehtosopimus riippuu korjaamosta
Tavallisessa auto- ja konekorjaamotoiminnassa keskeinen yleissitova sopimus on Autoalan kaupan ja korjaamotoiminnan työehtosopimus. Teollisuusliiton mukaan nykyinen sopimuskausi on 1.12.2023–31.1.2027, ja sopimusalalle on julkaistu erilliset auto- ja konekorjaamoalan palkankorotusohjeet myös vuodelle 2026.
Kaikki ajoneuvoasentajat eivät kuitenkaan kuulu samaan sopimusalaan. Esimerkiksi Finlexissä julkaistu Huoltokorjaamoiden työehtosopimus koskee omalla soveltamisalallaan Autoliikenteen Työnantajaliiton jäsenyritysten huoltokorjaamoja. Siksi työpaikkaa arvioitaessa pitää tarkistaa työnantaja ja sovellettava TES, eikä päätellä sopimusta pelkästä ammattinimikkeestä.
Työn hyvät ja vaikeat puolet
Hyviä puolia voivat olla ongelmanratkaisun konkreettisuus, tekniikan nopea kehitys ja mahdollisuus erikoistua esimerkiksi diagnostiikkaan, hyötyajoneuvoihin, sähköajoneuvoihin tai vaativiin mekaanisiin korjauksiin. Työn tulos näkyy usein heti: vika löytyy, korjaus tehdään ja ajoneuvo saadaan takaisin käyttöön.
Vaikeita puolia ovat hankalat työasennot, kiire, likaisuus, melu sekä vastuu turvallisuuteen vaikuttavista korjauksista. Tekniikka muuttuu nopeasti, joten osaamista pitää päivittää koko työuran ajan. Vianhaku voi myös olla hidasta: vaikeassa sähkö- tai tiedonsiirtoviassa ensimmäinen vikakoodi ei välttämättä kerro todellista syytä.
Kenelle työ voi sopia?
Työ voi sopia henkilölle, joka pitää sekä käytännön tekemisestä että syyn selvittämisestä. Kärsivällisyys on tärkeää etenkin vianhaussa. Samoin huolellisuus: oikein kiristetty liitos, oikea neste, dokumentoitu työvaihe ja turvallinen jännitteettömäksi tekeminen ovat ammattitaitoa, eivät muodollisuuksia.
Asiakaspalvelutaidosta on hyötyä, mutta sen määrä riippuu työpaikasta. Joissakin korjaamoissa asentaja keskustelee suoraan asiakkaan kanssa. Toisissa huoltoneuvoja hoitaa asiakasrajapinnan ja asentaja keskittyy tekniseen työhön.
Usein kysytyt kysymykset
Mikä koulutus ajoneuvoasentajalle sopii?
Tavallinen reitti on ajoneuvoalan perustutkinnon ajoneuvotekniikan osaamisala. Opetushallituksen nykyisessä rakenteessa tähän kuuluvat muun muassa automekaanikon, diagnoosimekaanikon ja hyötyajoneuvomekaanikon tutkintonimikkeet. Työssä hankittua osaamista voidaan täydentää tutkinnon osilla ja valmistajakohtaisilla koulutuksilla.
Tarvitaanko sähköautojen korjaamiseen S3-sähköpätevyyttä?
Ei yleisenä sääntönä. Sähköturvallisuuslain 56 § sisältää tieliikennekäyttöön soveltuvan sähköajoneuvon voimajärjestelmän sähkötöitä koskevan poikkeuksen. Ehtona on, että henkilö on riittävästi perehtynyt tai perehdytetty kyseisen ajoneuvomallin sähköjärjestelmään ja sähkön vaaroihin. Työn tarkka sisältö ja muut turvallisuusvelvoitteet pitää silti arvioida tehtäväkohtaisesti.
Tarvitaanko ilmastointilaitteen huoltoon pätevyys?
Kylmäainepiiriin kuuluvissa töissä kyllä, kun työ kuuluu Tukesin määrittelemien toimintaoikeuksien piiriin. Oikea pätevyys riippuu muun muassa kylmäaineesta ja siitä, tehdäänkö laaja korjaus, huoltolaitetyö vai vain talteenotto. Ajantasaiset M1–M4-luokat kannattaa tarkistaa Tukesilta.
Onko B-ajokortti pakollinen?
Ei siksi, että ammattinimike olisi ajoneuvoasentaja. Se on kuitenkin hyvin tavallinen työnantajan vaatimus, koska henkilöautoja pitää usein siirtää tai koeajaa. Jos työntekijä ajaa ajoneuvoa, hänellä pitää olla siihen sopiva ajo-oikeus.
Mikä työehtosopimus ajoneuvoasentajalla on?
Se riippuu työnantajan toiminnasta ja sopimuksen soveltamisalasta. Tavallisessa auto- ja konekorjaamossa Autoalan kaupan ja korjaamotoiminnan TES on keskeinen sopimus. Autoliikenneyrityksen omalla huoltokorjaamolla voi soveltua Huoltokorjaamoiden TES. Työsopimuksesta kannattaa tarkistaa, mitä sopimusta työnantaja ilmoittaa noudattavansa.
Katso myös
- Teollisuus ja tuotanto
- Autoelektroniikka-asentaja
- Autosähköasentaja
- Dieselasentaja
- Kunnossapitoasentaja
- CV-kirjoittaminen
- Työhakemus
- Palkkaneuvottelu
- Avoimet työpaikat
Lähteet ja tarkistus
Keskeiset lähteet ja niiden tarkistuspäivät. Julkiset linkit vievät mahdollisimman tarkalle lähdesivulle.
- Ajokortit ja ajokorttiluokat – Liikenne- ja viestintävirasto Traficom
- Ajoneuvojen ilmastointilaitteiden henkilöpätevyydet M1–M4 – Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes
- Autoalan kaupan ja korjaamotoiminnan työehtosopimuksen yleissitovuus – Finlex
- Autoalan kauppa ja korjaamotoiminta – työehtosopimus 2023–2027 – Teollisuusliitto
- Huoltokorjaamoiden työehtosopimus – Finlex
- Palkkarakennetilasto, taulukko 15au – Tilastokeskus / StatFin
- Sähköturvallisuuslaki 1135/2016, erityisesti 56 § – Finlex
- Vihreä siirtymä näkyy ajoneuvoalalla – ajoneuvoalan perustutkinnon rakenne – Opetushallitus